ei pelkkää kuvitelmaa, joskus ei enää haavekaan

Paaston (tai sanoisin ennemminkin syömättömyys, eihän tää ''oikeaoppinen'' paasto ole... vaikka en usko että jeesuksenkaan aikana tyypit paastotessaan mitään suolihuuhteluita teki...) edetessä hiljalleen, mua on tosissaan alkanut pelottamaan se kuuluisa säästöliekki. Kuinka nopeasti keho todella menee siihen? No en kyllä usko että ihan viikossa mutta... Mistä mä tiedän? En oo koskaan laihduttanut olemalla täysin syömättä. Kun ekan kerran aloitin laihduttamaan, jätin vaan herkut ym ''ylimääräiset'' pois. Ja se toimi. Pikkuhiljaa vähensin vähän kaikesta, ja yleisimmin söin päivässä varmaan 700-1400 kcal, joskus vähemmän, ja laihduin koko ajan aika tasaisesti. Ei minkäänlaisia jumituksia, ihan huomaamatta, sekä itseni ja muiden, laihduin. Kuitenkin aika nopeasti. Jos tosissaan on syömättä, niin kyllähän se keho alkaa jossain vaiheessa tavallaan syömään itseään, niin hyvässä kuin pahassa. En kuitenkaan haluaisi joutua tilanteeseen, jossa 1000 kcal lihottaa oikeasti. Jos jatkan ja jatkan vähäistä syömistä tämänkin jälkeen, niin voi käydä. Mutta kävisikö niin mulle? Ei kai sentään... Aina voi toivoa ettei, mutta jos niin kävisi, niin... sitten se ois niin. Se olis kyllä kauheeta. En halua. Ehkä mun keho on yhtä kieroutunut kuin ajatuksetkin, ja täysillä messissä näissä mun suunnitelmissa laihduttaa mahdollisimman nopeesti. En vaan kestä katsoa itteeni, vaikka en mikään super huge sotanorsu olekaan.

Aion joka tapauksessa, näistä ehkä aiheellisista peloista huolimatta jatkaa.. Koska sitä mä todella haluan, ihan oikeasti. Ja tiistaina kohtaan yhden entisistä bestiksistäni, vaa'an nimittäin hahah...

Tänään tulee taas Idols, on muuten viihdyttävää kuunnella huonoja koelauluja. Miksi jotkut menee sinne, ihan vaan nolaamaan itseään? Tosin mun mielestä Suomen Idolsin taso on aika... surkea. Anteeksi jos joku on suurikin fani. Tosiaan, vain mun mitätön mielipide. Aion kuitenkin katsoa :D

someday you will die, but I'll be close behind...

Yksi kokonainen päivä syömättä, vaan vettä! 0 kilokaloria. Oon pikkasen ylpee ittestäni. Eikä itseasiassa tehnyt tiukkaa (loppujen lopuksi) ja päivien kuluessa vaan helpottuu olo. Pieni nälkä kurnii aina välillä, mutta kohta sekin katoaa.
Ajattelin että paastoaisin ainakin ensi viikon perjantaihin asti. Ainakin. Jossain vaiheessa pitää vähäsen syödäkin, jos sillä nyt voisi avittaa verikokeiden tuloksia, ettei ne heittäis ihan kuperkeikkaa...
Ei vaan millään jaksais oottaa että nesteet lähtee kunnolla lätkimään ja paino kunnolla putoamaan. Mutta ei oo muita vaihtoehtoja. Täytyy pysyä lujana ja olla kärsivällinen. :)

Jostain syystä en voi lisätä tällä hetkellä kuvia/videoita, damn, seuraavalla kerralla sitten. //EDIT nyt toimii taas ; ) Nää tyypit on ihan mahtavia!

Nyt tohtori sanoo; ota pilleri, se auttaa

Ahdistaa.
Ilmaa vatsassa ja turvottaa. Yök.
En uskalla mennä huomenna vaa'alle tän turvotuksen takia, taidan siirtää maanantaihin... enemmän päiviä syömättä. Olispa paino silloin alle 53. Mä luulen että se alkaa viiskakkosella, oon aika varma. Mä niin haluan.

saanko joskus olla joku toinen

Miksi en halua olla ''normaalikokoinen'' (ai että mä inhoon tota nimitystä)?

Miksi haluaisin. Haluunko pilata mahdollisuuden saada lapsia, luut haurastuu... No miten sen nyt sanoisi...

Mä en halua lapsia. ''Miten voit sen tietää?'' ''Ei tossa iässä vielä voi sanoa haluaako, sitten 3-kymppisenä harmittaa''. Ei. Ei harmita. En halua haurastuttaa luita. Tosin ne on jo kärsinyt, osastolla ollessani mulla todettiin osteopenia. En tuntenut mitään kuullessani sen.

   Entäs sitten? Olis ne voinut sanoa että mulla on syöpä tai vastaavaa. Tietysti haluaisin että luut pysyisi kunnossa, tähän mennessä niin onkin ollut enkä koskaan ole mitään luita katkonutkaan. Toistaiseksi ainakin.

Kaikkein ärsyttävintä omasta mielestä on se, kun erityisesti lääkärit puhuu ''sitten 6-kymppisenä ei oo kiva kun pieninkin horjahdus katkasee parit luut''. Hei en halua ajatella niin helvetin pitkälle. Kun selviäis huomisesta hengissä, se riittää kiitos.

Oikeesti mua pelottaa. Nimittäin normaalielämä. Että pitäisikö mun hankkia myös korkeakoulututkinto, ostaa talo, mennä naimisiin ja perustaa perhe? Siinä pujottelis sitten töiden ja vapaa-ajan välillä, joka täyttyis arkisista asioista. Tiskejä, sauvakävelyä ja perhe-elämää, harrastuksia ja jotain marttakerhoja sitten myöhemmin. Mua pelottaa.

En uskalla rakastua ja antautua täysillä tunteille. En halua että vastakkaisen sukupuolen edustajat vislailee perään tai kehuu seksikkäitä muotoja. Mä en tahdo että joku koskee muhun. Mä olen niin epävarma, enkä edes usko että kelpaisin kenellekään. Tai jos kelpaisinkin, mun syömisongelmat menis edelle, en pystyisi sataprosenttisesti seurustelemaan, enkä halua roikottaa ketään huonossa suhteessa. Kukaan ei ansaitse niin huonoa kuin mitä olen.

(Olenkin vain seurustellut yhden kerran 2kk, mutta taidatte arvata mihin se omalta osaltani kariutui)

kerran se sattuu, sitten on jo turta

Jotain vuoden/kahden takaisia kuvia, painoa about 48+- luulisin...Eli joskus osaston jälkeen. Vähintään tähän takaisin.

Toi röyhelötakki (musta) peitti mun epävarmuutta aina sään salliessa, love

Feel the fear in your enemy's eyes

Pohdiskeltuani ruokajuttuja tässä äskettäin, tajusin että mä inhoan ruokaa. Mua yököttää ajatus pullan mussutuksesta tai juustoleipien syömisestä. Sitkeistä lihanpaloista, viileistä, rasvaa tihkuvista kalapuikoista, suklaista ja vaikka mistä... Mutta pakkohan on syödä. Mitä?
Jos jättäisi hiilarit minimiin, siinä menis aika liuta vaihtoehtoja.
No rasvahan mulla on ollut niin minimissä kuin mahdollista näitten vuosien aikana, muuten aika tavallisia juttuja (rasvattomat versiot jee) oon syönyt. Tosin punasesta lihasta en välitä, en pikaruoasta tai makeisista, ihan oikeasti.

Aika tylsäähän se aina on puputtaa samaa omenaa tai päärynää, mutta mitä mä voin antaa itteni syödä?Siis sittenkun taas syön...
Haluaisin syödä terveellisesti, mutta mikä on terveellistä? Salaatit, vähärasvainen broileri... Miten voi olla niin vaikeaa?? En osaa syödä oikein. Syön aina liikaa tai liian vähän. Ja nyt se ajautuu siihen etten halua syödä lainkaan. Vihaan itseäni, vaikka luulin jo hyväksyneeni. Mä en koskaan pääse tästä eroon, enkä ole varma haluanko. En tavoittele superlaihuutta, mutta haluan olla laiha. En tahdo kääntää ihmisten päitä sen takia, että ne ajattelee '' tolla on selvästi anoreksia, hyi kun se on ihan liian laiha ''. Mä en saa siitä mitään irti, jos kaikki luisuu täysin hanskasta ja elämä pyörii vain ja ainoastaan ruoan ympärillä.

Pitäiskö alottaa elämä alusta, siis tavallaan, ja siirtyä ensiksi pilttiin, puuroon/sosekeittoihin ja siitä sitten pikkuhiljaa maistelemaan kiinteämpää ruokaa ja niin edelleen.. Ehkä. Koska mä en arvosta ruokaa tällä hetkellä, en sitten ollenkaan. Joku afrikassa olisi iloinen siitä saatanan juustoleivästä, mä heitän sen mieluusti roskiin. Ahdistaa vittu sekin.
Kunpa voisi vaan nukkua kuukauden ja herätä täydellisen laihana. Jos se vaan kävis niin ja olisi niin helppoa.
En halua syödä. Mä haluan unohtaa kuinka syödään. Ehdin myöhemmin opetella uudestaan syömään.

joskus se seinä kasvaa yllättäen eteen, esteet ilmaantuvat tyhjästä

Paasto alkoi paskasti, suoraan sanottuna. Söin nyt ti-ke kumpanakin päivänä 500 kcal, vaikka ei pitänyt mtn syödä. Miksi? Sen kun tietäisin.

No, pitää ottaa kovat keinot käyttöön, en todellakaan heitä kirvestä kaivoon ja ala surkuttelemaan. Ei toi nyt niin paha ollut. Mutta to, pe, la ja su.. ILMAN RUOKAA STNA. Ja tää päätös pitää vaikka se tarkoittaisi että pitäis teipata suu kiinni jeesusteipillä tai kahlita ittensä sänkyyn. No food, njetnjet. I can do it. I will do it.

I want to do it.

En oikeastaan edes tiedä, miksi söin. Mua oksetti ruoan maku, vatsa tuntui räjähtävän vaikka aika vähän söinkin. Oikeastaan mua oksetti edes katsoa ruokaa, mutta nälkä oli silti. Ja ajattelin että ei tää haittaa. Mutta kyllä se jälkeenpäin haittasi. Nyt en oikeasti, en todellakaan halua syödä. Mitä tahansa muuta. Nukun mieluummin 24/7 kuin syön, tällä hetkellä. Nukkuessa ei voi ainakaan vahingossa syödä.

Näen joskus ihan outoja unia ruoasta. Jos olen ollut syömättä tai syönyt vain hyvin vähän, saatan nähdä unta mitä ihmeellisimmistä ruoista, joita olisin syönyt edeltävänä päivänä. Aamulla herätessä mietin, söinkö todella jotain vitun suklaavanukasta tai karjalanpaistia, ihan kylmä hiki nousee pintaan kun en ole varma teinkö niin. Mutta en tehnyt, se oli unta. Näin tapahtuu aika usein.

Paino on kyllä hassu asia. Esim. 3 ihmistä voi olla täysin samanpituisia- ja painoisia, mutta muodoiltaan ihan erilaisia. Yhdellä on paksut reidet, toisella iso maha tai vaikka kaikki ''ylimääräinen'' kerääntynyt valtavaksi rintavarustukseksi. Itsehän painan about 54 kg tällä hetkellä, mutta vaatekoko silti ''vain'' 34/xs/s. Riippuu tietysti siitä, mistä vaatteet ostaa. Vaa'an omistan kyllä (obviously) mutta mittanauhaa en. Se on mystisesti kadonnut. Tai oikeastaan luulen että se on kadotettu äitini toimesta, kiitti vaan.

Mutta pari viikkoa sitten kyläillessäni mummon luona satuin huomaamaan hänen ompelupöydällään mittanauhan, ja käväisin vessassa vähän mittailemassa... Lantio oli (elikkäs perse ja kaikki, levein kohta) 88cm, vyötärö 65cm. Pienin koskaan mittaamani lantionympärys on 78cm (en muista paljonko painoin, aika vähän kyllä, ja pituutta oli silloin n. 170-171cm) Joten tästä perseestä saa kyllä senttejä puristettua poies.

Toivon kovasti, että lauantaina (TAI viim. sunnuntaina) paino olisi enintään 53,4 mieluusti kyllä alle 53. Ensi viikon loppupuolella se saisi olla enint. 50kg (ja siihen lukeutuu ne kuuluisat nesteet kunhan saan ne tässä päivien kuluessa vex). Nyt turvottaa. :(

Ajattelin valvoa koko yön, mitäs sitä turhaan nukkumaan. Mulla on aikaa nukkua päivällä niin en vahingossakaan syö. Jos vaikka valvoisi ainakin siihen 12 asti ja menisi nukkumaan, valvoisi taas yöllä jne.. Okei aika tyhmää mutta... Vaan toistaiseksi. Että pääsen ruoasta eroon ja laihtuminen lähtis vikkelään liikkeelle.

Harmittaa kyllä että äiti kyttää vieläkin, ymmärrän kyllä miksi mutta oon jo 18, antaisi mun olla rauhassa. Jos se huomaa/epäilee etten oo päivän aikana juurikaan syönyt, se alkaa taatusti hiillostamaan siitä ja kyselemään olenko syönyt ja mitä ja milloin jne. Lopettais sen holhouksen, mä haluan päättää omasta kehostani! Syököön itse vaikka kellon ympäri jos niin kiinnostunut ruoasta on. Mä en halua. Mutta se ei ymmärrä, että kaikki ei vaan kykene olemaan 'normaaleja'. Mä en halua olla lihava. En 'normaali' (mikä ikinä se sitten onkaan). Mä haluan olla vähintäänkin hoikka. En sairaan laiha. Sellainen olin jo, eikä se ollut niin hohdokasta. Laiha käy, hoikka käy. Mitä ne nyt sitten tarkoittaakaan.