joskus se seinä kasvaa yllättäen eteen, esteet ilmaantuvat tyhjästä

Paasto alkoi paskasti, suoraan sanottuna. Söin nyt ti-ke kumpanakin päivänä 500 kcal, vaikka ei pitänyt mtn syödä. Miksi? Sen kun tietäisin.

No, pitää ottaa kovat keinot käyttöön, en todellakaan heitä kirvestä kaivoon ja ala surkuttelemaan. Ei toi nyt niin paha ollut. Mutta to, pe, la ja su.. ILMAN RUOKAA STNA. Ja tää päätös pitää vaikka se tarkoittaisi että pitäis teipata suu kiinni jeesusteipillä tai kahlita ittensä sänkyyn. No food, njetnjet. I can do it. I will do it.

I want to do it.

En oikeastaan edes tiedä, miksi söin. Mua oksetti ruoan maku, vatsa tuntui räjähtävän vaikka aika vähän söinkin. Oikeastaan mua oksetti edes katsoa ruokaa, mutta nälkä oli silti. Ja ajattelin että ei tää haittaa. Mutta kyllä se jälkeenpäin haittasi. Nyt en oikeasti, en todellakaan halua syödä. Mitä tahansa muuta. Nukun mieluummin 24/7 kuin syön, tällä hetkellä. Nukkuessa ei voi ainakaan vahingossa syödä.

Näen joskus ihan outoja unia ruoasta. Jos olen ollut syömättä tai syönyt vain hyvin vähän, saatan nähdä unta mitä ihmeellisimmistä ruoista, joita olisin syönyt edeltävänä päivänä. Aamulla herätessä mietin, söinkö todella jotain vitun suklaavanukasta tai karjalanpaistia, ihan kylmä hiki nousee pintaan kun en ole varma teinkö niin. Mutta en tehnyt, se oli unta. Näin tapahtuu aika usein.

Paino on kyllä hassu asia. Esim. 3 ihmistä voi olla täysin samanpituisia- ja painoisia, mutta muodoiltaan ihan erilaisia. Yhdellä on paksut reidet, toisella iso maha tai vaikka kaikki ''ylimääräinen'' kerääntynyt valtavaksi rintavarustukseksi. Itsehän painan about 54 kg tällä hetkellä, mutta vaatekoko silti ''vain'' 34/xs/s. Riippuu tietysti siitä, mistä vaatteet ostaa. Vaa'an omistan kyllä (obviously) mutta mittanauhaa en. Se on mystisesti kadonnut. Tai oikeastaan luulen että se on kadotettu äitini toimesta, kiitti vaan.

Mutta pari viikkoa sitten kyläillessäni mummon luona satuin huomaamaan hänen ompelupöydällään mittanauhan, ja käväisin vessassa vähän mittailemassa... Lantio oli (elikkäs perse ja kaikki, levein kohta) 88cm, vyötärö 65cm. Pienin koskaan mittaamani lantionympärys on 78cm (en muista paljonko painoin, aika vähän kyllä, ja pituutta oli silloin n. 170-171cm) Joten tästä perseestä saa kyllä senttejä puristettua poies.

Toivon kovasti, että lauantaina (TAI viim. sunnuntaina) paino olisi enintään 53,4 mieluusti kyllä alle 53. Ensi viikon loppupuolella se saisi olla enint. 50kg (ja siihen lukeutuu ne kuuluisat nesteet kunhan saan ne tässä päivien kuluessa vex). Nyt turvottaa. :(

Ajattelin valvoa koko yön, mitäs sitä turhaan nukkumaan. Mulla on aikaa nukkua päivällä niin en vahingossakaan syö. Jos vaikka valvoisi ainakin siihen 12 asti ja menisi nukkumaan, valvoisi taas yöllä jne.. Okei aika tyhmää mutta... Vaan toistaiseksi. Että pääsen ruoasta eroon ja laihtuminen lähtis vikkelään liikkeelle.

Harmittaa kyllä että äiti kyttää vieläkin, ymmärrän kyllä miksi mutta oon jo 18, antaisi mun olla rauhassa. Jos se huomaa/epäilee etten oo päivän aikana juurikaan syönyt, se alkaa taatusti hiillostamaan siitä ja kyselemään olenko syönyt ja mitä ja milloin jne. Lopettais sen holhouksen, mä haluan päättää omasta kehostani! Syököön itse vaikka kellon ympäri jos niin kiinnostunut ruoasta on. Mä en halua. Mutta se ei ymmärrä, että kaikki ei vaan kykene olemaan 'normaaleja'. Mä en halua olla lihava. En 'normaali' (mikä ikinä se sitten onkaan). Mä haluan olla vähintäänkin hoikka. En sairaan laiha. Sellainen olin jo, eikä se ollut niin hohdokasta. Laiha käy, hoikka käy. Mitä ne nyt sitten tarkoittaakaan.

Se vei sitten koko käden

Jokainen laihduttaja, sairas tai ei, varmaan tekee tavoitelistoja tai vastaavia. ''Kun painan x kiloa, menen kampaajalle/ostan uudet housut tms''. No, ajattelin itsekin tehdä sellaisen, ihan vain motivoimaan omaa kiihdytysajoani tavoitepainoon.

Seuraavan kerran käyn vaa'alla tosin vasta lauantaina, ihan vain sen takia etten menetä järkeäni (been there, done that). Joten... Oletettavasti paino liikkuu tällä hetkellä about 54 kilossa.

Kun painan;
51,4-52 kg, värjään hiukseni (toisin kuin aika monilla, mulla oli alle 40 kilosenakin tukka yllättävän hyvässä kunnossa, ja on nykyäänkin. Kynnet myös).
50-51 kg, ostan uusia (tavoite-)vaatteita.
alle 50 kg, okei. nyt en keksi mitään niin kivaa, mitä tässä painossa voisi tehdä. Lisään heti kun aivot jatkaa toimintaansa. :)
alle 49 kg -> alan ottamaan kuvia blogiin (itsestäni ja muista jutuista) En nyt tiedä mikä tavoite tämä itselleni on. Ehkä se, että 'kehtaisin' jonkinlaisia kuvia kummallisesta vartalostani julkaista.

Okei, mitäs tää nyt on? Aika sairaan tylsä lista. Luulin keksiväni motivoivia juttuja, välietappeja laihtumiseen, mutta kun ei niin ei.
Ainoa asia mikä tällä hetkellä ilahduttaa on se, että tavoitteeseen on matkaa vain 5 kiloa. Helppoa ja vaivatonta, nopeaa ja palkitsevaa.
Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että nesteitä voi lähteä aika paljon muutamissa päivissä, mutta mulle mikä tahansa pienempi numero vaa'assa lämmittää sydäntä. Oli sitten 'todellista' laihtumista tai niitä kirottuja nesteitä joista laihdutuspalstat jaksaa paasata ja lytätä innokaiden laihduttajien ilon kun he kertovat viikossa laihtuneensa 3 kiloa. ''in your dreams hun!!'' ''Mitä kuvittelet, pelkkää nestettä, luuletko että ne läskit katoaa salaperäisesti parissa yössä?! luuseri!''
Argh.
Onneksi mulla ei tosiaan ole sitä ''höllyävää'' läskiä juurikaan, liikuntaa on kuitenkin tullut harrastettua ahkerasti viimeset.. 5 vuotta ainakin. Joten nesteet veks nyt pikapikaa, läskit ja lihakset sitten who cares?

Tällä hetkellä mulla ei ole koulua ollenkaan, ja unirytmi (tai hereilläolo-rytmi) on päin persettä. Tälläkin hetkellä kello on 15 yli 2, eilen menin nukkumaan 6 aikaan aamulla. Itse asiassa ajattelin valvoa koko hemmetin yön kun ei edes nukuta.
Nukun sitten päivällä niin saa helpommin skipattua ruoat. Ja yöt hereillä. Heh, taidan muuttua vampyyriksi...

Tosiaan, nyt maanantaina oli boosti-pv ruoan suhteen, hieman turvottaa mutta kyllä se tästä.

Seuraavat pari 3 päivää (ti,ke,to) sitten light-mehun avulla, perjantaina yksi kasvissosekeitto (tiedättehän sellaisia pakasteita, jaan sen paketin, 400g, yleensä kolmeen osaan jotka syön about klo 14, 17 ja 20, eikä kaloreita tule kuin 120).

Lauantaina juotava jogurtti (105 kcal yhdessä pullossa, vähän sokeria eikä rasvaa. Yleensä juon 2 osassa), sekä 1 päärynä (riippuen koosta, n. 50 kcal). + punnitus aamulla.

Sunnuntaina 1 kasvissosekeitto ja broilerkuutioita (115kcal/1g Rasvaa/ 100g, ite syön n. 60g. Niitä voi vaikka sekoittaa kasvissosekeittoon, niin tulee siitäkin vähän proteiinipitoisempi).

Maanantaina pussipuuro 120 kcal, 2 dl sokeritonta mansikkakeittoa 20 kcal ja 2 pientä klementiiniä (yht. 50 kcal).

Tähän saa nyt tältä kertaa päättyä tää listaus. Täytyy vielä mainita, etten tosiaan aio syödä noin loppuelämää, mutta epätoivoinen immeinen valitsee epätoivoiset keinot.

Ajatus kulkee taas suht kirkkaasti, ja tuli jostain syystä mieleen se ihmeluku, jota kaikkialla toitotetaan. ''Älä syö alle 1200 kcal tai kehosi menee säästöliekille''. Totta on, että ihmiset on erilaisia. Mutta mitä vittua se nyt on, kun sanotaan että ''et laihdu jos et syö / syöt hyvinhyvin vähän''. Siinäkin asiassa jokainen on oma yksilönsä, individuaaaali etten sanoisi, mutta totta hemmetissä laihtuu jos ei syö, terveisin nimimerkki Auschwitziin historian saralla syventynyt + muuta nettipaskaa ja omia kokemuksia muisteleva taliaivo.

Tämäkin asia on lihavien mussutusta, kun heitä niin kovasti ahdistaa kun toiset laihtuu ja oma käsi käy alati namipussissa. Ja joo, lääkärien ja muiden terveysheebojen saarnausta, heheh. Eihän se pidemmän päälle terveellistä olekaan, mutta silloin tällöin jos on mistä painoa pudottaa.

Mulla olisi kyllä aikaa pudottaa painoa terveellisesti. Mutta mulla ei nyt ole siihen halua. Tahdon kaiken nyt ja heti. Anteeks äiti kun musta ei tullutkaan täydellistä tytärtä.

Ps. Onko teksti mahdotonta lukea? Tajusin äsken että se voisi olla isommallakin fontilla..

Painavia asioita

Oukeii, täytyy nyt selkeyttää omia ajatuksia.
Painoni on tällä hetkellä 53.6kg, eli bmi 18,01. Kirjoitettuna näyttää ihan kauhealta.
Mutta eipä tässä mikään superkiire ole, maaliskuun alussa kun haluan painaa enintään sen 49 kg. Realistinen tavoite siis. Silloin olisi bmi 16,47. Kuulostaa ihan hyvältä, kai.

Tajusin juuri että mulla on hemmetin pitkät jalat, mutta hitusen lyhyet sääret. Nyyh. Reidet sen sijaan näyttää kummallisen pitkiltä. Selkä on ihan sopivassa suhteessa muuhun kroppaan. Miksi koskaan ei ole hyvä?

Pituus on yllättäen lisääntynyt parin viime vuoden aikana 2 sentillä, 170,5cm silloin, nyt 172,5cm. Ihan okei.

Vauvana kun tehdään (tai joku keskiarvo vanhempien pituuksista tai jtn) pituusennuste, mulle uumoiltiin n. 173-175 senttiä. Eli jos tuuri käy, kasvan tästä. Tai en nyt tiedä siitä tuurista.. Oon aina ollut pisin kavereistani (mikä ei sinäänsä ole mikään saavutus, ne on aika lyhyitä kaikki) eikä se ainakaan nuorena ollut kivaa. Tuntui jotenkin isolta ja kömpelöltä sirojen ja lyhyiden kavereiden vierellä.

Nyt täysi-ikäisenä, usean vuoden sairastelun jälkeen suhtaudun eri tavalla itseeni. Hieman eri tavalla.

kerran elämässä

Kerran olin laiha. Ihan liian laiha.
En itse edes nähnyt sitä, pienimmätkin vaatteet näyttivät silmääni valtavilta teltoilta.
Elämässäni oli vähän niinkutsuttuja ilonaiheita; lenkkeily, laihuus, ruoan välttely. Eikä se loppujen lopuksi edes ollut niin hauskaa.
Lääkärikäyntejä oli kuukausittain; milloin verikokeita, sisäpoliklinikan lääkärin tapaamisia, milloin ravintoterapeutin kanssa väittelyä typeristä ruokalistoista.
Sitten jouduin sairaalaan. Suljetulle viikoksi. Sen jälkeen syömishäiriöosastolle 4 kuukaudeksi.
Elämäni parasta aikaa? Ei todellakaan.

En edes huomannut laihtuneeni, mutta niin vain kävi. Se oli (ja on edelleen) naurettavan helppoa.

Nyt en kuitenkaan halua olla kaikista laihin. En halua olla kaikista sairain. Haluan syödä ja liikkua, jaksaa tehdä asioita joita haluan tehdä. Haluan jaksaa ajatella selkeästi ja pitää hauskaa.

Haluan kuitenkin olla laiha. En liian laiha. En aio vetää tätä hommaa taas överiksi.

39 kiloa on liian vähän. Ainakin minulle.

49 kuulostaa hyvältä. Luulisin. 172,5cm ei tarvitse enempää kiloja runkoonsa. 49 on täydellinen minulle. Itseänihän minä vain haluan miellyttää, en muita.

Haluan elämän. 5 vuotta olen jo hukannut, ihan huomaamatta. Nyt en halua hukata päivääkään.

Tietysti pikku juttu ennen sitä, nimittäin 5 kg painonpudotus (onneksi vain niin vähän...) ennen kuin olen tavoitteessani.

Been there done that. Olen painanut yli 60 kg. 5 vuotta sitten. Olen painanut alle 40 kg. 2,5 vuotta sitten. Painan 54 kg. Juuri tällä hetkellä. Olen myös painanut 49 kiloa. Se oli hyvä. Mutta kadotin sen. Nyt otan sen takaisin.

(kuvat weheartit)