Feel the fear in your enemy's eyes

Pohdiskeltuani ruokajuttuja tässä äskettäin, tajusin että mä inhoan ruokaa. Mua yököttää ajatus pullan mussutuksesta tai juustoleipien syömisestä. Sitkeistä lihanpaloista, viileistä, rasvaa tihkuvista kalapuikoista, suklaista ja vaikka mistä... Mutta pakkohan on syödä. Mitä?
Jos jättäisi hiilarit minimiin, siinä menis aika liuta vaihtoehtoja.
No rasvahan mulla on ollut niin minimissä kuin mahdollista näitten vuosien aikana, muuten aika tavallisia juttuja (rasvattomat versiot jee) oon syönyt. Tosin punasesta lihasta en välitä, en pikaruoasta tai makeisista, ihan oikeasti.

Aika tylsäähän se aina on puputtaa samaa omenaa tai päärynää, mutta mitä mä voin antaa itteni syödä?Siis sittenkun taas syön...
Haluaisin syödä terveellisesti, mutta mikä on terveellistä? Salaatit, vähärasvainen broileri... Miten voi olla niin vaikeaa?? En osaa syödä oikein. Syön aina liikaa tai liian vähän. Ja nyt se ajautuu siihen etten halua syödä lainkaan. Vihaan itseäni, vaikka luulin jo hyväksyneeni. Mä en koskaan pääse tästä eroon, enkä ole varma haluanko. En tavoittele superlaihuutta, mutta haluan olla laiha. En tahdo kääntää ihmisten päitä sen takia, että ne ajattelee '' tolla on selvästi anoreksia, hyi kun se on ihan liian laiha ''. Mä en saa siitä mitään irti, jos kaikki luisuu täysin hanskasta ja elämä pyörii vain ja ainoastaan ruoan ympärillä.

Pitäiskö alottaa elämä alusta, siis tavallaan, ja siirtyä ensiksi pilttiin, puuroon/sosekeittoihin ja siitä sitten pikkuhiljaa maistelemaan kiinteämpää ruokaa ja niin edelleen.. Ehkä. Koska mä en arvosta ruokaa tällä hetkellä, en sitten ollenkaan. Joku afrikassa olisi iloinen siitä saatanan juustoleivästä, mä heitän sen mieluusti roskiin. Ahdistaa vittu sekin.
Kunpa voisi vaan nukkua kuukauden ja herätä täydellisen laihana. Jos se vaan kävis niin ja olisi niin helppoa.
En halua syödä. Mä haluan unohtaa kuinka syödään. Ehdin myöhemmin opetella uudestaan syömään.