sunnuntai 6. helmikuuta 2011

ei pelkkää kuvitelmaa, joskus ei enää haavekaan

Paaston (tai sanoisin ennemminkin syömättömyys, eihän tää ''oikeaoppinen'' paasto ole... vaikka en usko että jeesuksenkaan aikana tyypit paastotessaan mitään suolihuuhteluita teki...) edetessä hiljalleen, mua on tosissaan alkanut pelottamaan se kuuluisa säästöliekki. Kuinka nopeasti keho todella menee siihen? No en kyllä usko että ihan viikossa mutta... Mistä mä tiedän? En oo koskaan laihduttanut olemalla täysin syömättä. Kun ekan kerran aloitin laihduttamaan, jätin vaan herkut ym ''ylimääräiset'' pois. Ja se toimi. Pikkuhiljaa vähensin vähän kaikesta, ja yleisimmin söin päivässä varmaan 700-1400 kcal, joskus vähemmän, ja laihduin koko ajan aika tasaisesti. Ei minkäänlaisia jumituksia, ihan huomaamatta, sekä itseni ja muiden, laihduin. Kuitenkin aika nopeasti. Jos tosissaan on syömättä, niin kyllähän se keho alkaa jossain vaiheessa tavallaan syömään itseään, niin hyvässä kuin pahassa. En kuitenkaan haluaisi joutua tilanteeseen, jossa 1000 kcal lihottaa oikeasti. Jos jatkan ja jatkan vähäistä syömistä tämänkin jälkeen, niin voi käydä. Mutta kävisikö niin mulle? Ei kai sentään... Aina voi toivoa ettei, mutta jos niin kävisi, niin... sitten se ois niin. Se olis kyllä kauheeta. En halua. Ehkä mun keho on yhtä kieroutunut kuin ajatuksetkin, ja täysillä messissä näissä mun suunnitelmissa laihduttaa mahdollisimman nopeesti. En vaan kestä katsoa itteeni, vaikka en mikään super huge sotanorsu olekaan.


Aion joka tapauksessa, näistä ehkä aiheellisista peloista huolimatta jatkaa.. Koska sitä mä todella haluan, ihan oikeasti. Ja tiistaina kohtaan yhden entisistä bestiksistäni, vaa'an nimittäin hahah...

Tänään tulee taas Idols, on muuten viihdyttävää kuunnella huonoja koelauluja. Miksi jotkut menee sinne, ihan vaan nolaamaan itseään? Tosin mun mielestä Suomen Idolsin taso on aika... surkea. Anteeksi jos joku on suurikin fani. Tosiaan, vain mun mitätön mielipide. Aion kuitenkin katsoa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti