joskus se seinä kasvaa yllättäen eteen, esteet ilmaantuvat tyhjästä

Paasto alkoi paskasti, suoraan sanottuna. Söin nyt ti-ke kumpanakin päivänä 500 kcal, vaikka ei pitänyt mtn syödä. Miksi? Sen kun tietäisin.

No, pitää ottaa kovat keinot käyttöön, en todellakaan heitä kirvestä kaivoon ja ala surkuttelemaan. Ei toi nyt niin paha ollut. Mutta to, pe, la ja su.. ILMAN RUOKAA STNA. Ja tää päätös pitää vaikka se tarkoittaisi että pitäis teipata suu kiinni jeesusteipillä tai kahlita ittensä sänkyyn. No food, njetnjet. I can do it. I will do it.

I want to do it.

En oikeastaan edes tiedä, miksi söin. Mua oksetti ruoan maku, vatsa tuntui räjähtävän vaikka aika vähän söinkin. Oikeastaan mua oksetti edes katsoa ruokaa, mutta nälkä oli silti. Ja ajattelin että ei tää haittaa. Mutta kyllä se jälkeenpäin haittasi. Nyt en oikeasti, en todellakaan halua syödä. Mitä tahansa muuta. Nukun mieluummin 24/7 kuin syön, tällä hetkellä. Nukkuessa ei voi ainakaan vahingossa syödä.

Näen joskus ihan outoja unia ruoasta. Jos olen ollut syömättä tai syönyt vain hyvin vähän, saatan nähdä unta mitä ihmeellisimmistä ruoista, joita olisin syönyt edeltävänä päivänä. Aamulla herätessä mietin, söinkö todella jotain vitun suklaavanukasta tai karjalanpaistia, ihan kylmä hiki nousee pintaan kun en ole varma teinkö niin. Mutta en tehnyt, se oli unta. Näin tapahtuu aika usein.

Paino on kyllä hassu asia. Esim. 3 ihmistä voi olla täysin samanpituisia- ja painoisia, mutta muodoiltaan ihan erilaisia. Yhdellä on paksut reidet, toisella iso maha tai vaikka kaikki ''ylimääräinen'' kerääntynyt valtavaksi rintavarustukseksi. Itsehän painan about 54 kg tällä hetkellä, mutta vaatekoko silti ''vain'' 34/xs/s. Riippuu tietysti siitä, mistä vaatteet ostaa. Vaa'an omistan kyllä (obviously) mutta mittanauhaa en. Se on mystisesti kadonnut. Tai oikeastaan luulen että se on kadotettu äitini toimesta, kiitti vaan.

Mutta pari viikkoa sitten kyläillessäni mummon luona satuin huomaamaan hänen ompelupöydällään mittanauhan, ja käväisin vessassa vähän mittailemassa... Lantio oli (elikkäs perse ja kaikki, levein kohta) 88cm, vyötärö 65cm. Pienin koskaan mittaamani lantionympärys on 78cm (en muista paljonko painoin, aika vähän kyllä, ja pituutta oli silloin n. 170-171cm) Joten tästä perseestä saa kyllä senttejä puristettua poies.

Toivon kovasti, että lauantaina (TAI viim. sunnuntaina) paino olisi enintään 53,4 mieluusti kyllä alle 53. Ensi viikon loppupuolella se saisi olla enint. 50kg (ja siihen lukeutuu ne kuuluisat nesteet kunhan saan ne tässä päivien kuluessa vex). Nyt turvottaa. :(

Ajattelin valvoa koko yön, mitäs sitä turhaan nukkumaan. Mulla on aikaa nukkua päivällä niin en vahingossakaan syö. Jos vaikka valvoisi ainakin siihen 12 asti ja menisi nukkumaan, valvoisi taas yöllä jne.. Okei aika tyhmää mutta... Vaan toistaiseksi. Että pääsen ruoasta eroon ja laihtuminen lähtis vikkelään liikkeelle.

Harmittaa kyllä että äiti kyttää vieläkin, ymmärrän kyllä miksi mutta oon jo 18, antaisi mun olla rauhassa. Jos se huomaa/epäilee etten oo päivän aikana juurikaan syönyt, se alkaa taatusti hiillostamaan siitä ja kyselemään olenko syönyt ja mitä ja milloin jne. Lopettais sen holhouksen, mä haluan päättää omasta kehostani! Syököön itse vaikka kellon ympäri jos niin kiinnostunut ruoasta on. Mä en halua. Mutta se ei ymmärrä, että kaikki ei vaan kykene olemaan 'normaaleja'. Mä en halua olla lihava. En 'normaali' (mikä ikinä se sitten onkaan). Mä haluan olla vähintäänkin hoikka. En sairaan laiha. Sellainen olin jo, eikä se ollut niin hohdokasta. Laiha käy, hoikka käy. Mitä ne nyt sitten tarkoittaakaan.